Matka San Franciscoon: Disney Store, Aladdin-musikaali & The Walt Disney Family Museum 2017

Kotiuduin vähän alle viikko sitten jouluiselta reissultani Kalifornian hienon mäkisestä kaupungista San Franciscosta, johon siskoni kutsui minut vain noin kuukausi sitten! Matkani oli siis oikeastaan pienimuotoinen äkkilähtö ja samalla ensimmäinen jouluni, jonka vietin poissa kotoa. Reissu kesti viikon verran ja majoituin kätevästi siskoni luona. San Franciscon palmupuiden ihastelun ja joulunvieton ohella kerkesimme viettää aikaa myös kaupungin mainioissa Disney-kohteissa!

Disney Store

Vaikka esimerkiksi Lontoon Oxford Streetin Disney Store on iso, on Amerikassa meno kuitenkin ihan toinen. San Franciscon Store on myös kaksikerroksinen, ja valikoima siellä oli ihan älyttömän hyvä! Hyllyillä keikkui paljon upouusia tavaroita, kuten esimerkiksi kuvan ihana Nana-pehmo.

San Franciscon Storessa oli myös hyvä valikoima erilaisia aikuisten ja lasten pyjamia sekä muita vaatteita. Vaatteita usein näkee vain DS:n verkkokaupassa, mutta täällä niitä oli yllin kyllin. Myös kaupan mukit yllättivät positiivisesti!

Upouudet prinsessamukit, joista nappasin itselleni Arielin.

Aladdin-musikaali

Meille kävi oikein tervetullut onnenpotku, kun siskoni huomasi Disneyn upean Aladdin-musikaalin olevan kiertueella San Franciscossa marraskuusta tammikuuhun. Varasimme liput Orpheum-teatterin keskimmäiselle parvelle. Näkyvyys parvelta oli kerrassaan loistava, vaikka lippupalvelu väitti sen olevan vain keskinkertainen.

Itse musikaali oli varmasti yksi parhaimpia, ellei paras, teatteriesitys, jonka olen eläessäni nähnyt! Musikaaliin lisätyt laulut toimivat tarinassa erinomaisesti ja parhaimmillaan jäävät päähän soimaan päiväkausiksi. Esityksen kohokohtia olivat ehdottomasti kohtaukset, joissa käytettiin upeita häikäisevän kimaltavia asuja, joissa on jokaisessa todennäköisesti tuhansia pieniä timantteja! Panostus puvustukseen näkyi ja hyvin.

Parasta musikaalissa olivat varmaankin hommansa hienosti osaavat näyttelijät. En ikinä olisi uskonut, että pääsen näkemään livenä älyttömän taitavaa pitkäaikaista Aladdin-näyttelijää Adam Jacobsia, mutta hänkin oli esityksessä mukana! Siinä esityksessä, jossa olimme, Henkeä näytteli Korie Lee Blossey, joka tulee varmasti olemaan minulle se ainoa oikea Henki Aladdin-musikaalissa. Hän jos kuka osasi juttunsa!

Alhaalla Adam Jacobs (Aladdin) sekä Isabelle McCalla (Jasmine), joista molemmat olivat mukana San Franciscon näytöksessä.

The Walt Disney Family Museum

Reissuni viimeisenä päivänä matka huipentui vielä San Franciscon upeaan Disney-museoon. Museo sijaitsee hienolla paikalla ihan Golden Gaten läheisyydessä, joka näkyykin hyvin museon isosta ikkunasta. (Tosin meidän käyntipäivänämme sumua oli niin paljon, että sillasta näkyivät vain huiput. :D)

Museo keskittyy siis Walt Disneyn elämään ja hänen aikanaan tuotettuihin Disney-elokuviin ja lyhytfilmeihin. Ostimme liput perusmuseon lisäksi erikoisnäyttelyyn, joka kertoo Disney-taiteilija Eyvind Earlesta. Hänen maalaustapansa on monelle tuttu Prinsessa Ruususen taustamaalauksista, joiden yksityiskohtaisesta tyylistä Earle vastasi.

Eyvind Earle -näyttelyssä oli esillä miehen töitä laidasta laitaan, myös ei-Disney-aiheisia maalauksia ja veistoksia. Earlen tyyliä ei voi kyllä kuin ihailla, sillä töistä huomasi, miten taiteilija on ollut tarkka viimeistä pistettä myöten!

Eyvind Earle -puolelta siirryimme varsinaiseen Disney-museorakennukseen. Museo oli täynnä vaikka mitä Disney-aarteita, joista voisin puhua vaikka tuntitolkulla. Yritän antaa kuvien kertoa mahdollisimman paljon tekstin tukena, sillä museo on todellakin käyttänyt tilansa hienosti hyödyksi pienimmänkin tavaran esittelyyn.

Museokierros alkoi valoisasta tilasta, jossa esillä olivat Walt Disneyn voittamat Oscar-pystit sekä muut palkinnot. Ensimmäisestä huoneesta siirryttiin tunnelmalliseen tilaan, jossa oli esillä kuvia Walt Disneyn varhaisista elämänvaiheista ja hänen sukulaisistaan. Huone huoneelta siirryttiin vähitellen Waltin animaatiouraan ja hänen tuottamiinsa elokuviin. Museo on mielestäni onnistunut hienosti esittelemään Waltin elämän tarinankerronnallisesti, lähes elokuvamaisesti.

Mikki-huuma alkaa ja krääsää valmistuu.

The Walt Disney Companyn (Disney Brothers Studio) aikaisista vaiheista päästiin pian myös Disneyn varsinaisiin klassikkoelokuviin. Monista klassikoista oli nähtävillä upeita animaatiokalvoja sekä -piirroksia. Ylhäällä näkyvät Lumikin animaatiokalvot olivat yksiä suosikkejani.

Museo oli viimeisen päälle huoliteltu, minkä huomasi myös joka huoneessa pyörivistä videopätkistä (yksi heijastuu ylhäällä olevasta kuvasta). Museon hälinässä on vaikea keskittyä lukemaan pientä pränttiä, joten videot auttavat hyvin pysymään juonessa mukana.

Suosikkini kaikista huoneista oli yllä näkyvä ihana tila, jossa ylhäällä kulki filmirullan näköinen TV-ruutu, josta näytettiin pätkiä sota-ajan elokuvista vähintään Prinsessa Ruususeen asti. Taustalla soi myös näiden leffojen musiikkia ja video saattoi muuttua hetkeksi värittömäksi piirrosanimaatioksi. Minulle jäi erityisesti mieleen Liisa Ihmemaassa -leffan pätkä ja sen hulvaton taustamusiikki!

Viimeiseksi jäänyt ottamani kuva on Disneyland-teemaisesta huoneesta, jossa oli valtava pienoismalli Waltin rakkaasta teemapuistoprojektista. Tämäkin huone oli yksi teknisesti näyttävimpiä, sillä sen läpi kulki kiemurteleva polku ylhäältä alas asti alemmalle lattiatasolle. Pienoismallissa riitti paljon katseltavaa ja sieltä oli hauska bongailla tuttuja alueita.

Museokierros päättyi huoneeseen, jossa kuvataan itkevien Disney-hahmojen avulla (nyyh!) Walt Disneyn kuolemaa. Seinillä oli myös hienoja kirjoituksia Waltin elämästä sekä muita pieniä yhteenvetoja, jottei kierros loppuisi liian surullisiin tunnelmiin. Huoneesta pääsikin sitten ulos ja ihanaan matkamuistokauppaan, joka oli todella positiivinen yllätys korkeatasoisella tavarallaan! Putiikista lähti mukaan monta kivaa muistoa reissusta.

The Walt Disney Family Museum oli ehdottomasti kokemisen arvoinen kierros. Museossa oli hyvää myös sen tapa käsitellä Disney-studion vaiheita melko todenmukaisesti. Näyttelyssä otettiin esille muun muassa Disneyn työntekijöiden lakko ja muut studion alamäet, eli Disneystä ei turhaan maalailtu liian siirappista kuvaa. Oli myös ihana huomata, miten meidät vastaanottaneella työntekijällä oli pin trading -nauha kaulassaan! Hänen kanssaan olisi siis todennäköisesti voinut vaihtaa pinssejä.

----------------------

Kokonaisuutena matkani Kaliforniaan oli joka pennin arvoinen! Erityisesti kaikki Disney-kohteet tekivät suuren vaikutuksen, ja voin suositella niitä jokaiselle. San Francisco on muutenkin sellainen kaupunki, jossa nähtävää ja koettavaa riittää, joten eikun vaan lomamatkaa suunnittelemaan!

Ps. Ostoksiani tulen todennäköisesti esittelemään Instagramissani (löydät sen blogin reunasta). :)

Kuvien lähteet:

Adam Jacobs:

http://www.businessinsider.com/how-aladdin-star-made-it-on-broadway-2014-10?r=US&IR=T&IR=T

Isabelle McCalla:

https://www.broadwayworld.com/people/Isabelle-McCalla/

***Iloista uutta vuotta 2018!***

Ikuinen heikkouteni: Disney-repriisit

Disneyn animaatioelokuvissa esiintyy huomattavan kirjava joukko mukaansatempaavia laulukohtauksia, joita taitavat säveltäjät ja animaattorit ovat työstäneet kuukausikaupalla. Kun elokuvan "tunnusmusiikiksi" on kehitelty tarpeeksi mieleenjäävä teema, sitä käytetään monesti useammankin kerran elokuvassa repriisin eli kertauksen muodossa. Olen vuosien saatossa huomannut, että repriisi on useasti jopa alkuperäistä laulua parempi - lyhyestä kestostaan huolimatta.

Mikä repriiseissä sitten niin viehättää?

Elokuvan merkittävimmässä laulussa päähenkilö kertoo usein itsestään ja tavoitteistaan. Hahmo saa sympatiaa herättävällä musiikkinumerollaan helposti katsojan voitettua puolelleen jo heti elokuvan alkupuolella. Repriiseissä taas nousee esille jonkinlainen merkittävä tunnetilan muutos verrattuna alkuperäiseen lauluun, jossa tunnelma on yleensä varsin haikea. Alkuperäinen ja repriisi voivatkin olla toistensa kanssa täydet vastakohdat.

Pienen merenneidon Part of Your World -laulussa päähenkilö Ariel laulaa unelmastaan elää ihmisten maailmassa. Kappaleessa on pieni kipinä toivoa, mutta Arielin mieleltä hallitsee kuitenkin selvästi epätoivo, joka näkyy merenneidon katseesta kohtauksen loppupuolella. Kun tarinaa viedään eteenpäin, Ariel vierailee meren pinnalla ja onnistuu pelastamaan nuoren prinssi Erikin laivatulipalon kynsistä. Kohtausta seuraavassa Part of Your World -repriisissä Ariel on jo täynnä varmuutta. Hän tietää olevansa jonain päivänä osa ihmisten maailmaa.

Aladdinissa mennään hilpeästä haikeaan.

Repriiseissä saadaan myös mahdollisuus käsitellä sitä, missä valossa muut näkevät päähenkilön. One Jump Ahead -repriisissä Aladdin laulaa, kuinka hänessä on paljon muutakin kuin päällepäin näkyvä köyhyys. Hahmon oma käsitys itsestään vastaa harvoin täysin sitä, mitä muut hänestä ajattelevat. Päähenkilö saakin tilaisuuden valottaa itsestään uuden puolen, jonka avulla hän voi osoittaa olevansa tietyn normin ulkopuolella.

Samaten repriisit antavat päähenkilön hahmokehitykselle hyvää tilaa. Alkuperäiseen verrattuna kontrasti repriisiin on vahva jo ihan tunnelman perusteella, mutta myös elokuvan keskeinen hahmo on repriisin hetkellä kokenut todennäköisesti jonkin muutoksen sisällään. Laulukohtauksen sisältämä tilanteenvaihdos antaa esimerkiksi Herkulekselle voimaa ja luottamusta itseensä Go the Distance -kappaleen finaalissa, kun hahmo on juuri löytänyt oikean isänsä ja on valmis tavoittelemaan sankaruutta. Kyseinen repriisi on yksi henkilökohtaisia suosikkejani, sillä sen fiilis on niin hyvä; varsinkin kun musiikki ja animaatio on sulautettu kiitettävän hienosti yhteen. Parasta on, kun Pegasus tekee pienen pysäytyksen ilmassa samalla kun musiikkiin tulee lyhyt tauko (kuvassa)!

Parhaimmillaan repriisit tuovat jotain uutta alkuperäiseen lauluun ja vievät tarinaa sujuvasti eteenpäin. Joskus repriisit vaikuttavat originaalin merkitykseen tavalla, minkä seurauksena alkuperäistä laulua tulkitsee jatkossa toisin. Minusta on kiehtovaa seurata hahmojen tunnetilojen vaihtumista, joita on hyvin helppo käsitellä laulamalla. Kun vastaavanlaisessa repriisissä melodia on sama kuin aiemmassa laulussa, minun on helppo verrata kohtauksia keskenään. Varsinkin kun repriisi on riemukas, kohtauksen iloisuutta vahvistaa muisto siitä, että asiat ovat olleet aiemmin toisin. Päähenkilö on siis onnistunut tietyissä tavoitteissaan.

Kun isoäiti opastaa, identiteettikriisit raukeaa.

Vaianan I Am Moana:sta muotoutui nopeasti suosikkini kaikista Disney-repriiseistä. Kohtaus on kiistämättä henkeäsalpaavan upea kokonaisuus, joka alkaa hiljaa ja loppuu voimakkaasti. Ja mikä parasta, siinä yhdistyy jopa kaksi repriisiä - lauluista Where You Are ja How Far I'll Go on käytetty samoja melodioita. Nämä kappalevalinnat ovat yhteisrepriisiin aivan täydelliset, sillä ne edustavat molemmat Vaianan kaksipuolista persoonaa. I Am Moana:n aikana Vaiana ymmärtääkin kuka hän todella on: päällikön tytär Motunuilta mutta samalla seikkailunhaluinen merenmatkaaja.

Repriisit ovat todellakin hieno tapa kerätä tarinaa yhteen ja viedä sitä eteenpäin. Huomaan usein leikitteleväni repriisien sanoituksilla laulamalla niitä alkuperäisen kappaleen sovitukseen. Toisenlaiset sanat tuovat ehdottomasti mukavaa vaihtelua originaaliin.

Kuten alhaalla, kertauksella voidaan myös punoa elokuva lopullisesti yhteen leffan viimeisessä kohtauksessa. Ympyrä sulkeutuu!

Toivottavasti piditte pohdinnastani! Minusta sitä oli ainakin antoisaa kirjoittaa. :) Olen myös muutama päivä sitten lisännyt blogiin uuden pinkinhohtoisen Can You Feel The Love Tonight -bannerin, joka näyttää kyllä paljon siistimmältä kuin edellinen. Lisäsin blogin nimen alle myös ytimekkään määritelmän "Disney-blogi", jotta pelkästä bannerista tietää mistä on kyse. Vaihtelu tosiaankin virkistää!

Mikä on sinun suosikkisi Disney-repriiseistä ja miksi?

Uusia pehmoja! & Ikuisuusprojektin aloitus

Hei kaikille! Syksy on mennyt niin nopeasti, etten ole viime aikoina pahemmin kerinnyt väsäämään uusia kirjoituksia. Päässäni pyörii oikeastaan niin monta ideaa, että lopulta en päädy toteuttamaan niistä mitään. :D Nyt kuitenkin olen saanut sysättyä aluilleen pari projektia blogia varten, joista aion myös tänään puhua hieman!

Pääaiheena tässä kirjoituksessa ovat kuitenkin ihanat uudet Disney Storen pehmot, joiden ilmestymistä nettikauppaan kerkesin odottaa perinteisesti kuin kuuta nousevaa. Koska otsikko antaa aihetta esitellä myös muitakin kuin DS:n pehmoja, teemmekin myös pienen katsauksen erään Leijonakuningas-karvakamun pariin.

En tiedä lukeeko Disney Store ajatuksiani vai mitä, kun kohdalleni on tuntunut osuvan niin hyvä tuuri uusien pehmojulkaisujen kanssa! Store on sattunut julkaisemaan melkein peräkkäin pehmoja kolmesta eri leffasta, jotka sattuvat kuulumaan ehdottomiin suosikkeihini. Yllä olevan kuvan kaverukset ovat tietenkin Topi ja Tessu samannimisestä elokuvasta. Minusta oli jo aikakin, että DS valmisti pehmoista uudet versiot, sillä edelliset tulivat myyntiin jo vuonna 2011.

Topi ja Tessu tulivat ilmestyessään ensimmäistä kertaa vastaan Instagramissa, jossa allekirjoittanut kerkesi jo hyppiä innosta. Mutta katsokaa nyt noita naamoja! Minusta pehmot ovat aivan esikuviensa näköisiä, ja erityisesti Topi on suorastaan syötävän suloinen. Vaikuttaa siltä, että Disney Store on nostanut tasoaan viime vuosista ainakin pehmojensa kanssa. Toisaalta uudet pehmot ovat ehkä jäykempiä ja vähemmän laadukkaita kuin vanhat, mutta ainakin suloisia ne ovat.

Seuraavana vuorossa ovat Robin Hood ja Marian-neito. Robin Hood -oheistuotteiden julkaiseminen on jo ihan silkkaa hemmottelua, ja pehmot ovat niistä lähes parhaita. Ihmismäisten eläinten muuttaminen pehmomuotoon on toki vaikeaa, mutta Robinin ja Marianin kanssa DS on suoriutunut minusta hyvin. Ovathan hahmot vähän nukkejen näköisiä, mutta niiden värit ja kasvonpiirteet ovat ihanan yksityiskohtaisia!

Myös, uusien pehmojen tägit ovat vallan mainioita. Erityisesti näiden pehmojen screenshot-laput miellyttävät silmää ja hahmojen nimet ovat kiva lisä.

Viimeisenä uusin ja hienoin Leijonakuningas-ostoni. Kyseessä on suhteellisen kookas Simba-pehmo, joka toimii mukavasti myös pyjamalaukkuna. Pehmon on valmistanut ranskalainen Jemini. Tämä kaveri on keikkunut vuosia ihan toivomuslistani kärkisijoilla ja vihdoin onnistuin sen voittamaan Ebaysta vielä ihan pilkkahintaan! <3 Myyjä oli älyttömän mukava ja palautti vielä ylimääräiset postikulutkin.

Jeminin Leijonakuninkaat eivät tosiaan ole ihan mitään halvimpia pehmoja mitä markkinoilta löytyy, enkä enää tässä vaiheessa ihmettele sitä pahemmin. Kun näin Simban livenä, olin välittömästi täysin myyty, koska pehmo on heittämällä yksi suloisimmista kavereista koskaan! Seuraavaksi täytyykin alkaa metsästää Simban muita versioita sekä Kiaraa ja Kovua.

-----------------------

Lopuksi puhun hieman tulevista projekteistani blogin suhteen. Alusta asti olen jo pohtinut, että haluaisin saada Leijonakuningas-kokoelmani esille kokonaisuudessaan jollekin sivulle, ja helpoin tapa on toki luoda tähän blogiin ihan oma saittinsa kokoelmaa varten. Olen nyt jo ryhtynyt toimiin ja alkanut kuvata jokaista tavaraa erikseen hyvässä valaistuksessa. Koska suurin osa LK-esineistäni ovat aseteltuna ja varastoituna hyvin tiiviisti kaappeihin ja hyllyille, menee projektissa varmasti reilusti aikaa. Kuvia olen jo räpsinyt joitakin kymmeniä, ja vielä olisi jäljellä yli 450 kuvattavaa. :D

Saatan jossain vaiheessa lisätä jo valmiina olevia kuvia testiksi sivuille ja alkaa siten ryhmittelemään niitä selkeästi. Toivon, että Blogger on alustaksi sopiva ja että kuvamerestä ei tule liian sekava. Aika näyttää, miten projekti muotoutuu. :)

Jotta jutuistani ei tulisi liian keräilypainotteisia, on minulla vireillä myös muitakin tekstiaiheita. Ideoita on tässä vaiheessa vielä monta, mutta yritän tulevaisuudessa kiteyttää niistä muutaman kirjoituksen! Siihen asti: nähdään taas.

Kun joulu tulee etuajassa

Jos yhtään olette Disney Storen sivuja katselleet, olette varmaan huomanneet pitkän listan uusia Sketchbook ornament -joulukoristeita. Koristeiden määrä ja laatu tuntuu vuosi vuodelta vaan paranevan, joten enpä minäkään voinut jättää muutamaa niistä ostamatta! Oikeasti olisin voinut ostaa vaikka kaikki, mutta täytyi säästää varoja muillekin menoille.

Tää tunne käy mun sisuksiin!

Aloitan heti suosikillani, eli Aristokatit-koristeella! <3 Figuureissa ehdottomasti parasta on se, että ne yleensä pohjautuvat johonkin elokuvan kohtaukseen. Tämäkin koriste on Katti tahtoo olla jokainen -laulukohtauksesta, jossa Herttuatar rauhoittaa tunnelmaa harpun sulosoinnuilla. Tämä koriste oli kyllä ehdoton must have, koska kohtaus on yksi lemppareistani!

Seuraava koriste on valloittavan söpö pikku-Simba, joka jahtaa jousen päässä heiluvaa perhosta. Tämä figu ylitti odotukseni, sillä se on vielä suurempi mitä odotin, ja maalausjälki näyttää omassani erittäin laadukkaalta. Vauvoillehan tämä on näköjään suunnattu, mutta kaikkihan me olemme vähän lapsia iästä riippumatta. :D

Viimeinen tämän tilauksen koristeista oli tämä ihana Timon ja Pumba -lasipallo. Näitä lasisia palloja on paljon muitakin erilaisia, mutta Leijonakuninkaan ystävänä tämä oli nappivalinta minulle. Maalausjälki on tässäkin koristeessa kohdillaan, ja lasisessa osassa on pieniä maalattuja aurinkoja.

Tsum Tsum -rintamalta kotiini rantautui uusin Leijonakaarti-setti. Kaartin jäsenet oli jo aiemmin julkaistu Disney Storen ulkopuolella, mutta vihdoinkin myös DS julkaisi oman kokoelmansa Janjan kera! Leijonakaartin hahmot ovat kivan värikkäitä myös tsumimuodossa. Ja Bungan pörröharja on älyttömän pehmeä!

Viimeinen tsumi oli ehkä pieni heräteostos, mutta sen arvoinen! Tämä keskikokoinen Simba Tsum Tsum ei ole mikään tavallinen tsumi, vaan se myös soittaa musiikkia. Simban vasemmasta etutassusta painamalla pehmo alkaa soittaa pientä pätkää Circle of Life -kappaleesta instrumentaaliversiona. Vinkkinä niille, jotka tällaisen tsumin haluavat: pehmo tuskin on ostettaessa rikki! :D Sen sisuksista täytyy kaivaa valkoinen laatikko, josta pitää vetäistä pieni paperinpala irti, että musiikki alkaa soida.

Siinäpä olivat tämän kerran ostokset. Olen tälläkin hetkellä täyttä päätä säästämässä seuraavaa tilausta varten, sillä DS:n pehmolelurintamalta on kuulunut erittäin hyviä uutisia. Jos yhtään aavistatte, mitkä Disney-leffat ovat suosikkejani Leijonakuninkaan ohella, tiedätte varmasti mitä pehmoja niin kovasti odotan. :D Ensi kertaan siis!

Mikä pari!

Huolisitko sinä joulukuuseesi Disney-aiheisia koristeita?

The Lion King: Six New Adventures -kirjasarja

Hei taas, johan syksy on lähtenyt kiireisesti käyntiin! Tämän tekstin kirjoittaminen on pyörinyt minulla mielessä jo kauan aikaa, ja nyt vihdoin siihen on aikaa päästä käsiksi. Heinäkuussa esittelin muutamia Disney-aiheisia syntymäpäivälahjojani, joista yksi oli paljon puhuttu kirjasarjasetti nimeltä The Lion King: Six New Adventures. Synttäritekstissäni kirjoitin kirjoista vain pintaraapauksen verran, joten nyt on aika sukeltaa paremmin kuuden uuden seikkailun pariin.

The Lion King: Six New Adventures julkaistiin samana vuonna itse Leijonakuningas-animaatioklassikon kanssa, vuonna 1994. Kirjasarjassa seurataan sen päähenkilöä Kopaa, joka on Simban ja Nalan leikkisä, isäänsä muistuttava poikapentu. Kopa saa kuulla usein tarinoita Jylhämaan menneisyydestä ja läheistensä nuoruudesta, joten kirjasarjan aikajana sijoittuu vaihtelevasti animaatioklassikon ympärille.

Kirjasetti julkaistiin ainoastaan Yhdysvalloissa Grolier Booksin (Grolier Enterprises Inc.) toimesta Walt Disney Companyn luvalla, eli näin ollen sitä ei ole käännetty muille kielille. (Netissä voi törmätä kuviin kirjojen kansista, joissa teksti on ranskaksi, mutta ne ovat mitä luultavimmin fanin käsialaa.)*Katso muoks! Lähes jokaisella kirjalla on oma kirjoittajansa, mutta yhdessä ne muodostavat selkeän kokonaisuuden.

*Edit 20.9.: Hämmästyksekseni löysin vihdoin ihan kunnollista kuvamateriaalia ranskankielisestä Six New Adventuresista, joten vanha käsitys kirjoista muuttuukin nyt ihan kunnolla! Setti on siis julkaistu aikoinaan myös Euroopassa ranskaksi.

Nimensä mukaisesti sarjassa on kuusi uutta seikkailua, joista jokainen on saanut oman kirjansa. Kuvitus kirjoissa on todella nättiä ja hahmot ovat kuin suoraan elokuvasta, mutta toisaalta uusien hahmojen designien kanssa ei olla jaksettu käyttää mielikuvitusta lähes ollenkaan. Yllätyin kirjat saadessani, miten vahvaa ja hyvälaatuista tekoa ne ovatkaan!

Mennäänpä tekstin mielenkiintoiseen osioon, eli siihen, miksi Six New Adventures on niin hurjan suosittu ja puhuttu fanien keskuudessa. Sarjassahan saavat ensiesiintymisensä monet uudet hahmot, jotka ovat vieläpä alkuperäisen elokuvan päähahmojen lähisukulaisia. Näitä ovat muun muassa päähenkilö Kopa, Mufasan ja Scarin vanhemmat Ahadi ja Uru, sekä Zazun äiti Zuzu. Kyllä, nämä hahmot ovat tosiaankin olemassa itse Disneyn julkaisemina, eli ne ovat ihan syystäkin mukana monessa fanart-taideteoksessa! Joistakin uusista hahmoista on mukana kirjoissa ihan kuvamateriaaliakin.

Uusia hahmoja on käytetty sarjassa suhteellisen monipuolisesti, eli kaikista saa edes jonkinlaisen kuvan. Siksipä esiintymisien pohjalta on noussut monipuolisia fanfiction-novelleja ja tarinoita, joihin tosin en itse ole niin tarkasti tutustunut. Eräs toinen tärkeä maininta Six New Adventuresissa on Scarin oikea nimi, joka on A Tale of Two Brothers -kirjan mukaan Taka.

Setin kaksi ensimmäistä kirjaa ovat Mufasan ja Scarin nuoruudesta kertova A Tale of Two Brothers sekä Nalan pentuajan seikkailutarina Nala's Dare. A Tale of Two Brothers on varmaankin Six New Adventuresin merkittävin kirja, sillä se vastaa muun muassa siihen kysymykseen miten Scarin arpi syntyi ja esittelee Mufasan ja Scarin suhdetta nuorina leijonina. Myös Simban isovanhemmat saavat ensiesiintymisensä kirjassa, ja siinä kerrotaan, kuinka Rafiki ja Zazu ryhtyivät kuningasperheen palvelukseen.

Mufasa, Scar ja isänsä Ahadi. Tekstissä Ahadin harjan mainitaan olevan musta, mutta kuvituksessa se on jostain syystä punertava. Taustalla ovat myös Rafiki ja Zazun äiti Zuzu.

Kirjassa Taka (Scar) juonii hyeenojen kanssa suunnitelman, jonka tarkoituksena on saada Mufasa nolattua, joka puolestaan saisi Takan näyttämään paremmalta. Suunnitelma kuitenkin menee pieleen ja suututettuaan puhvelin Taka saa sen sarvesta silmäänsä haavan. Tapahtuman jälkeen Taka pyytää perhettään kutsumaan häntä siitä eteenpäin nimellä Scar.

Nala's Dare puolestaan on ihan perus tarina Nalan nuoruudesta. Kirjassa Nala tapaa uuden hahmon nimeltä Ni, joka on laumaan kuulumaton nuori urosleijona. Tarinassa esitellään myös Nalan parhaat leijonaystävät Kula ja Chumvi.

Sarjan neljä muuta kirjaa Vulture Shock, A Snake in the Grass, Follow the Leader sekä How true, Zazu? ovat myös oikein mukiinmeneviä tarinoita. Seikkailut ovat Kopalle suullisesti kerrottuja tarinoita lukuunottamatta kirjaa Vulture Shock, jossa Kopa pääsee itsekin mukaan varsinaiseen seikkailuun. Kuvitus on kirjoissa jälleen oikein kaunista, pidän erityisesti aikuisen Simban lookista tarinoissa!

Simba <3

Ongelmanahan Six New Adventuresissa on se, että se ei sovi lainkaan yhteen Leijonakuninkaan jatko-osien elokuvauniversumin kanssa. Leijonakuninkaan lopun pennusta muotoutui näissä kirjoissa Kopa, kun taas Leijonakuningas II - Jylhäkallion ylpeydessä pentu on Kiara. Nämä kaksi hahmoa eivät siis käytännössä tiedä toistensa olemassaolosta mitään. Toki kirjojen ja elokuvien maailmaa voi aina miettimällä sovittaa yhteen, mutta täytyy muistaa, että The Lion King: Six New Adventures ei ole varsinaisesti Disneyn omaa tuotantoa, vaan sarjan tuottaja haki Disneyltä lupaa julkaista kirjat, joka tietenkin aikoinaan meni läpi.

A Tale of Two Brothers -kirjan kirjoittaja Alex Simmons kertoi kuutisen vuotta sitten Kopan olleen täysin hänen oma luomuksensa. Hän uskoi, että Leijonakuningas 2 -elokuvan tekijät eivät olleet tietoisia Six New Adventuresista ja Kopan olemassaolosta, joten luonnollisesti Kopaa ei ole olemassa Leijonakuninkaan jatko-osissa.Tästä syystä paras vaihtoehto suhtautua kirjojen ja elokuvien aikajanaan on se, että niitä pitää kahtena eri universumina. Näin ollen elokuvissa myöskään Scarin oikea nimi ei ole Taka tai Simban isovanhemmat eivät ole virallisesti Ahadi ja Uru. Näillä linjoilla itse olen.

Muistan kyllä mielipiteeni vuosien takaa, jolloin hartaasti yritin korvata Kiaran kokonaan Kopalla tai vähintään sovittaa Kopan Leijonakuningas 2:een. Ajatusmaailmani pohjautui siihen, kuinka aina ajattelin Simban pennun olleen poika, jolloin elämän kiertokulku olisi Simban osalta sulkeutunut täydellisesti. Tästä syystä minun on edelleen hankala suhtautua Jylhäkallion ylpeyteen, mutta Leijonakaartin Kion on hieman lievittänyt asiaa. Tulin kuitenkin lopputulokseen, että kirjat ja elokuvat on hyvä pitää erillään toisistaan.

Kirjojen ongelmista piittaamatta niissä on myös paljon hyvää. Pidän siitä, kuinka sarjassa on mukana hahmot Pumbasta Sarafinaan, ja kuinka hahmojen taustoja on syvennetty taustatarinoilla. Kopa on tietenkin melko laiska klooni Simbasta hiustupsulla, mutta toisaalta on melko ilahduttavaa nähdä hahmon luonteessa samoja piirteitä kuin isällään. Kun keräilyä miettii, on sarja aivan mahtava ja harvinainen lisäys, ja se näyttää todella nätiltä kokoelmassa!

Oletko itse tutustunut Six New Adventuresiin ja mitä mieltä olet kirjoista?